Taas on se aika vuodesta, jolloin pääsemme hetkeksi hengähtämään - lomalle. Monella se on vielä edessä, osa on sen jo viettänyt. Hetki poissa työelämästä ja mahdollisuus tehdä irtiotto vapautumalla normaalista arjesta, lomailemalla. Onnistuuko lomailu nykyajan ihmiseltä, jonka tärkein vaatimus on käyttää kaikki aika ja olla mahdollisimman tehokas, ettei mitään jäisi kokematta ja että lomaelämyksen saisi maksimoitua? Lomailun vietto on vaikean päätöksen takana.
Tasapainoilua
Kuinka viettää loma rennosti suorittamatta sitä? Toimiako ilman suunnitelmaa vai suunnitelman mukaan? Flaneerata vai sinkoilla joka suuntaan? Jäädäkö kotiin, mennäkö luonnon helmaan, maksimoidako harrastustoiminta vai lähteäkö matkalle? Minkälaiset fiilikset olisivat tavoittelemisen arvoisia, jotta akut tulisi varmasti ladattua kunnolla? Mitä lomalta haluamme?
Kotona kaikki olisi helppoa. Tutussa ympäristössä tiedämme mitä odottaa ja sitä myös saamme, tavallisuutta. Arjen tutuissa paikoissa kuljemme samoilla kaduilla ja kulmilla, joissa olemme ennenkin olleet. Tutuista tiloista ei jää muistijälkeä, koska liian mones toisto lakkaa olemasta tapahtuma. Tuttuus ei anna uutta ajateltavaa. Tuttuus on arkea, se ei tyydytä vaihtelun tarvetta vaan haluamme jotain todellisempaa. Muutosta, uutta ja yllättävää, joka vaatii reagoimista. Se on jotain todellista, joka herättää aistit. Lähtisimmekö siis jonnekin, vaikkapa luontoon?
Vapautuminen
Monien tutkimusten mukaan ihmisen stressitasot laskevat luonnossa. Pelkästään puiden näkeminen alentaa verenpainetta. Kesämökillä tai purjeveneessä irrottaudutaan arjen pakoista, koska lomalla ihminen on toinen kuin työpaikalla. Mikä muuten saisi sadattuhannet mökkeilijät hakeutumaan järviensä rannoille kuuntelemaan haavan havinaa, linnun laulua ja laineiden liplatusta?
No luonnossahan sitä tuntee muutenkin olevansa jotenkin irti kaikesta. Heittäydymme alastomiksi ja luonnollisiksi tai olemme hillittömiä. Juopottelemme saunoissa, soutuveneissä ja nuotiotulilla. Olemme vapaita. Ja niin käy todellisuudellekin, sekin vapautuu. Lomalaisen todellisuus eroaa asukkaan todellisuudesta.
Osittain tämä johtuu sosiaalisen kontrollin katkeamisesta, kun lomalla kohdattuja ihmisiä ei välttämättä tarvitse kohdata uudelleen. Lomailija on pelkkä muukalainen, olennaisesti eri persoona kuin kotiminä. Elämyksiä ja nautintoja metsästäessämme unohdamme säännöt.
Ja myös sallimme itsellemme tämän. On ihan ok muuttaa lomalla kulutuskäyttäytymistä säästäväisestä tuhlailijaksi. Maltillisesta ihmisestä tulee lomalla elostelija, ostohulluus iskee yllättäen ja ylensyönti on ihan normaalia, visa vinkuu ja viina virtaa. Olemmehan lomalla ja ansainneet kaiken tämän. Pakomatkan nautintoon. Ja seurauksethan ovat vain lomaelämysten hakemisen sivuvaikutuksia.
Ajelehtiminen ja uutuudenviehätys
Voisiko lomailu ollakin päämäärätöntä kaupungilla haahuilua, flaneerausta? 1800-luvun tunnetuimmalle flanöörille Charles Baudelairelle se merkitsi väkijoukkoon katoamista, ulkopuolisen tarkkailijan rooliin asettumista ja nähdystä lumoutumista. Ajelehtija on irrallaan arkisimmista toimistaan, jotka sitovat hänet rutiineihin. Olisiko tällainen loma viettämisen väärti? Toisaalta, voiko tutussa ympäristössä muuntautua turistiksi. Vaatiiko lumoutuminen aina uutta ympärilleen?
Baudelaire kirjoittikin: "Lapsena näkee kaiken uutena, on jatkuvasti päihtynyt. Mikään ei muistuta niin paljon sitä mitä kutsutaan inspiraatioksi kuin riemu, jota lapsi tuntee muotoja ja värejä ahmiessaan.”
Myös filosofi Alison Gopnick vertaa matkailua lapsuuteen.
”Tuntemattomilla seuduilla tietoisuutemme valpastuu. Turismi palauttaa meidät lapsuuden uteliaisuuteen, jolloin oivallamme tavallista herkemmin uusia asioita itsestämme ja muista. Tuntemattoman keskellä emme pienen lapsen tavoin tiedä, mikä informaatio on meille tarpeellista tai jopa välttämätöntä ja mikä ei. Niinpä me turisteina ahmimme ympäristöämme, vertailemme ja yritämme käsitellä mahdollisimman paljon. Ja koemme valaistumisen hetkiä.”
Lomailu onkin nykyisin muuttunut asioiden tekemisestä asioiden kokemiseksi, haemme elämyksiä eli kicksejä. Luultavasti juuri silmien avaamiseksi matkustelemme. Vieraissa ympäristöissä näemme enemmän, koemme enemmän ja elämme enemmän. Olemme valppaampia ja aistit virittäytyneinä. Ja se jos mikä on jännää. Päästä kokemaan asioita lapsen lailla.
Vauhdikkaasta arjesta vauhdikkaaseen lomaan
Koska hitaasti mataava arki on ”länsimaisen hyväpalkkaisen” ihmisen mielestä pitkäpiimäistä ja nuhjaannuttavaa, täytyy vapaa-aikaan ja lomaan kuuluvia "rentouttavia" kokemuksia hakea yhä kauempaa ja yhä eksoottisimmista ympäristöistä, vaikkapa matkustamalla Afrikan viidakkoon tai Kolumbian syrjäseuduille.
Lomaansa voi myös saada hitusen verran vaihtelua extreme-lajeista kuten kallio- ja vuorikiipeilystä, arktisesta vaeltamisesta, benjihypyistä, laskovarjo- ja basehypyistä, luolasukelluksesta, alamäkiajosta, liitovarjoilusta, koskimelonnasta tai vaikkapa wakeboardingista. Näin etäännyttävä irtiotto on taattu.
Nykyelämän hektisyydessä ihmisellä ei tunnu olevan aikaa rauhoittua edes vapaa-ajalla, saati lomalla. Mutta jos työelämässä on jatkuva kiire, mikä saisi minut menemään heittoistuimeen, joka sinkoaa minut ritsan lailla taivaalle 70 metriin yli 100 kilometrin tuntinopeudella? Tulisiko siitä mukavasti tasoittava startti onnistuneelle lomalle?
Sillä vaikka aika on rajallista, sitä voi venyttää keskeltä. Ja tämä pätee erityisesti lomaan - millaiseen hyvänsä.
Kuinka hyvin sinä aiot onnistua?
